Ottoarmas
Dogiwogin Vaxigrip
Rekisteri no: s. 12.7.1998-19.4.2007
Omistaja: Marika Niukkanen
Otto oli varsinainen herraskoira. Aina niin rauhallinen, tyyni ja arvokas. Ainakin isommassa porukassa, perheen kesken saatettiin sitten päästää se sisäinen pelle vapaaksi. Otto kävi aurinkoenergialla. Se löysi aina paikkansa auringossa, missä nauttia lämpiä säteitä ja ladata akkuja. Energiaa taas kulutettiin mieluiten korkeassa heinikossa tai risukossa kirmailuun. Otolle kehittyi iän myötä uskomattoman tarkka vellikello. Omistajan ei tarvinut huolehtia ruoka-ajoista, Otto kyllä kertoi, milloin oli AIKA. Otto oli todellinen ystävä. Se tiesi milloin oltiin surullisia ja kävi antamassa hellän pusun lohdutukseksi. Oton menettäessämme menetimme paljon. Onneksi rakkaita muistoja ei mikään voi meiltä viedä. Oton valloittava persoona jätti meihin lähtemättömän jäljen. ************************************* Otto oli kaikenlaista nähnyt ja kokenut. Tie vei emännän perässä halki Euroopan Englantiin ja takaisin. Kaksi vuotta Englannissa asuneena Ottoa saattoi siis sanoa varsinaiseksi maailmankansalaiseksi tai ainakin Euroopan. Niukkasen perheen kuopus, laulava lintukoira Ara, piti Otto-herran ruumiin kunnossa ja mielen virkeänä. Harrastelimme kaikenlaista sekalaisesti, harvoin yhtä asiaa useammin kuin kerran. Eniten miellytti pitkät kävelyt vapaana luonnon helmassa. Kävelyiden jälkeen maistui lepo, mieluiten takkatulen loimussa lämmitellen. Otto oli ensimmäinen tanskandoggini, tai koirani ylipäätään, mutta mahtavalla luonteellaan sai minut menettämään sydämeni täydellisesti tälle rodulle. Kiitos kaunis Aulille ja Juusolle tästä upeasta ystävästä!
Isä: Diplomatic`s Sent to Dogiwogi Kans & Fin & S & Est Mva
Emä:  Dogiwogin Gavia Arctica Fin Mva
Jälkeläiset:
Takaisin