Pinseri - Keskikokoinen seura- ja vahtikoira
	Pinseri polveutuu samasta kantakoirasta kuin Snautseri ja eräät muut eurooppalaiset rodut. Vuosisatojen ajan sitä pidettiin Saksassa rotta- ja tallikoirana. Toisen maailmansodan aikana rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon, mutta se onnistuttiin pelastamaan muutaman yksilön avulla. Rotu on edelleenkin suhteellisen harvinainen ja osin tuntematon. Suomessa kanta on vakiintunut ja vuosittain rekisteröidään n. 100 yksilöä. Pinseri on todellinen PERUSKOIRA, jossa ei ole mitään liikaa eikä mitään liian vähän. Säkäkorkeus on n. 45-50 cm ("polvenkorkuinen") ja painoa aikuisella koiralla on n. 13-20 kg. Koira on hyvin neliömäinen ja se antaa itsestään valppaan ja älykkään vaikutelman. Pinseri on luonnollinen, tasapainoinen ja selkeälinjainen. Koiran linjat ovat jalot, pää pitkähkö ja ilmeikäs. Kulmaukset ovat kohtuulliset ja runko vaikuttaa hyvin lihaksikkaalta. Pinserin turkki on lyhyt ja sileäkarvainen, joten se on myös helppohoitoinen. Pesua tarvitaan vain silloin, kun koira on liannut itsensä jossain. Aikaisemmin häntä oli typistetty, mutta nykyään pinsereillä on iloinen, liikkeessä hieman nouseva ja kaartuva sapelimainen häntä. Pinserin hyväksytyt värit ovat ruskea tai musta ruskein merkein. Ruskea käsittää kaikki sävyt aina vaaleanruskeasta syvän tummanpunaiseen. Musta ruskein merkein (yleismaailmallisesti black & tan) taas on perinteinen väritys, jota ollaan totuttu näkemän mm. rottweilereilla. Kun koiran karva on yleensä vielä hyvin kiiltävä, on pinseri varsin kaunis näky. Pinseri on tulinen niin vihassa kuin rakkaudessa, mutta pienehkön kokonsa vuoksi helpompi hallita, jos koiraa on muistettu opettaa hyville tavoille. Jo pentuiässä vilkkaalle ja pomon elkeitä osoittavalle koiralle tulisi antaa johdonmukaista koulutusta. Pinseri on herkkävaistoinen ja älykäs koira ja sen kasvuympäristö ja omistaja muokkaa sitä hyvin paljon. Jos koira asuu esim. maalla, se on totutettava kaupungin hälinään, liikenteeseen, erilaisiin kulkuvälineisiin ja vieraisiin ihmisiin järjestelmällisesti jo heti nuoresta iästä alkaen. Koiran koko tekee sen kanssa liikkumisen helpoksi, niin juna, laiva kuin lentokonekin on monelle pinserille tuttu. Rotu tulee hyvin toimeen lasten kanssa, mikäli se pienestä pitäen heihin totutetaan ja pidetään samalla huoli, ettei perheen pienimmät pääse turhaan kiusaamaan pentua. Pennullakin on oikeus omaan rauhaan. Tietyn kurin ohella pinseri kaipaa rakkautta ja ihmisen seuraa. Se nauttii saadessaan olla perheen huomion kohteena, mutta toisaalta se ei ole mikään hermostunut, jatkuvasti huomiota vaativa levoton sielu. Pinseri onkin erinomainen rotu useisiin harrastuksiin, esim. Agilityyn tai Tokoon. Rodulla on aikaisemmin ollut palveluskoira-oikeudet, mutta ne poistuivat vuoden 2007 alussa. Tietenkin myös näyttelykehät ovat rodulle sopivia. Rotu on rohkea, muttei erityisemmin haukkuherkkä, joten se sopii erinomaisesti myös kaupunkiin. Se ilmoittaa vieraan saapumisen, nuuhkii ja tervehtii tämän ja vetäytyy sen jälkeen omiin askareihinsa. Liikuntaa koira tarvitsee kokoonsa nähden normaalisti, joten pitemmätkään lenkit eivät sitä rasita. Pinseri on sangen terve ja pitkäikäinen rotu. Vuoden 2007 alusta lähtien rotu kuuluu ns. PEVISA-rotuihin, jolloin jalostuskoirilla on lonkkakuvaus- ja silmäpeilauspakko. Silmäpeilaustulos on voimassa vain 8 kuukautta. Yli 8-vuotiaan koiran silmiä ei useinkaan enää seurata aktiivisesti. Harmaakaihi on yleistynyt rodussa huomattavasti, eikä nk. silmäpuhdasta linjaa ole enää olemassakaan. Mahdollisesti kehitettävä DNA-testi saattaa tuoda helpotusta yhdistelmien valintaan, mutta toistaiseksi on tultava toimeen nykytiedolla. Lonkkavika ei ole rodussa yleistä ja sitä esiintyy vain satunnaisesti yksittäisiä sairaustapauksia siellä täällä, lähinnä mieleen tulevat erilaiset silmäsairaudet ja sydämen sivuäänet. Joillakin pinsereillä on taipumusta reagoida ensimmäiseen rokotukseen, mutta se on hallittavissa kortisonihoidolla. Pinseri ei kärsi ihmeemmin allergioista, yksittäisiä iho-ongelmia ja korvan kärkien ahavoitumista esiintyy. Pinseri onkin hyvä peruskoira selkeyttä, pitkää ikää ja hyvää toveria kaipaaville ihmisille. Myös pinserirotuun Auli omaa ulkomuototuomarioikeudet ja onkin siitä syystä saanut kunnian arvostella mm Australian suurimman pinserierikoisnäyttelyn (v.2006). Myös USAssa olen pinsereitä arvostellut ja toki kotimaassakin. Kasvatuksessa olen tehnyt yhteistyötä Anja Nikkosen, kennel Ceriinan, kanssa. Yhteistyö-pentueet tunnistat usein Ceriinan kennelnimen yhteydessä olevasta DW-koodista. Pentuja kasvatan noin vuoden välein ja näyttelypakkoa ei ole, joten sitä ei tarvitse pelätä.