Tanskandoggi - koiramaailman Apollo
	Tanskandogin esi-isiä voidaan jäljittää todella pitkälle, sillä jo 600 eKr kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat ajokoiriensa lisäksi myös erään toisen metsästyskoiratyypin, molossin. Se oli ajokoiraa paljon suurempi ja jykevämpi ja sillä oli raskas leveä pää ja neliömäinen kuono. Nämä koirat olivat tunnetuja siitä, että ne kävivät rohkeasti ja raivokkaasti villisikojen sekä muun suurriistan kimppuun. Aristoteleen aikana molosseja käytettiin paimenkoirinakin ja osa koirista levisi eurooppaan alaanien, Attilan hunnien ahdisteleman paimentolaiskansan mukana. Molossia pidetään mastiffi- ja doggi-tyyppisten koirien kantamuotona eikä tarkkaan tiedetä milloin niitä saapui mm Englantiin. Oletettavasti foinikkialaiset kauppiaat toivat ne mukanaan käydessään tinakauppaa brittien kanssa. Roomalaisten valloittaessa britannian, oli englantilainen mastiffi jo niin vaikuttava, että koiria lähetettiin Roomaan taistelunäytöksiin. Lisäksi gallialaiset kuten muutkin käyttivät näitä koiria sodassa. 1400-luvulla tuotiin englannista mantereelle metsästyskoiria, raskaita doggeja sekä suuria vinttikoiria. Näitä risteytettiin mannermaisiin mastiffeihin nopeuden ja ketteryyden lisäämiseksi karhun ja villisian jahtiin. Saksan alueen ruhtinaskunnat alkoivat jokainen kehittää "omaa" rotutyyppiään tavoitteena suuri, voimakas, peloton ja kesyttämätön metsästyskoira, joka olisi aina parempi kuin naapurikunnan koira. 1800-luvulla jokaisessa ruhtinaskunnassa alkoi olla oma doggi-rotunsa, jotka saivat erilaisia "rotunimiä". Kaikilla oli myös yhteinen nimitys, Grand Danois- Suuri Tanskalainen. Vuonna 1880 Saksalaiset ottivat koiran kansallisrodukseen antaen sille nimen Deutsche Dogge. Nimi on säilynyt näihin päiviin asti samana, joskin muissa maissa rotu tunnetaan lähinnä tanskandoggina (Great Dane, Grand Danois). Tanskandogista kasvaa todella suuri koira, jonka ravinnon-, hoidon- ja tilantarve on suhteessa sen kokoon eikä sitä kuljeteta vaivattomasti esim. julkisissa kulkuneuvoissa. Dogin ylväs olemus on tasapainoinen ja sopusuhtainen- siinä yhdistyy voima ja eleganssi. Heti ensisilmäyksellä tulee mieleen antiikin puolijumala - voimakas, linjakas, ylväs ja rauhallinen. Tanskandoggia pidetäänkin koiramaailman Apollona. Doggi on hyvin neliömäinen koira ja sen ilmeikäs pää on suhteessa kokonaisuuteen. Pää on pitkänomainen ja kapea ja siinä on selkeä otsapenger ja hyvä huulikulma. Karvapeite on lyhyt, tiivis ja kiiltävä. Dogin luonne on itsevarma ja peloton. Se on helposti käsiteltävä ja oppivainen seurakoira, jolla on korkea ärsytyskynnys vailla aggressiivisuutta. Arka tai aggressiivinen doggi on kauhistus niin omalle perheelle kuin muille ympäristön jäsenille. Murrosiän oikuttelu näkyy dogeissa erittäin selvänä, koska koira on silloin jo lähes täysikasvuinen ja saa aikaan uskomatonta tuhoa niin halutessaan. Tällöin omistajan koirapsykologian tuntemuksen puute ja kärsimättömyys ajaa usein nuoren vuoden vanhan, usein miten uroksen, vaihtamaan kotia erilaisten tekosyiden varjolla. Tanskandogin valitessaan on syytä varustautua pitkällä pinnalla, sillä dogin erikoisuuksiin kuuluu sen mahtavan pitkä kasvukausi, jolloin omistajan on tiedettävä kuinka koiraa ruokitaan, opetetaan ja mikä on oikea liikunnan määrä. Tässä kaikessa kasvattajan kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu. Hyväksyttyjä päävärejä on viisi, joista sininen arvostellaan omana värinään, keltaiset ja tiikerijuovaiset keskenään ja musta-valkokirjavat (harlekiinit) omana ryhmänään. Mustiin lasketaan kuuluvaksi myös nk. mantteliväri, joka ei kuitenkaan ole sallittu väri kaikkialla maailmassa. Doggi on kookas koira, jonka säkäkorkeuden minimivaatimukset 72 cm nartuilla ja 80 cm uroksilla ylittyy usein reilusti. Tanskandoggi on yksi nopeaksvuisimmista ja kasvukäyrältään jyrkimmistä koiraroduista, siksi kasvuiän ongelmista monet liittyvät luustoon. Tunnetuimpia ovat HOD, OD, panostiitti, kyynärnivel- ja lonkkadysplasiat. Nykyinen ruokintaoppi, valistuneet kasvattajat ja sopivat ympäristön olosuhteet ovat pienentäneet ongelmat kuitenkin minimiin. Rodun erikoispiirteitä on myös sen keski-ikä, joka on suhteellisen matala, kuuden seitsemän vuoden tienoilla. Rodussa on kuitenkin useita yli kymmenen vuotiaita yksilöitä eikä esim. näyttelykehien menestys lopu avoimeen luokkaan vaan se jatkuu pitkälle veteraaneihin. Sydänsairauksista nk. jättirotujen kardiomyopatia on tuttu myös dogeille ja se katkaisee nuoren koiran elämän hyvinkin traagisesti ja on vaikea ennakoitava. Rodun rakenteellisiin ominaisuuksiin liittyy myös eri tyyppiset silmäongelmat kuten entropium, ektropium ja Cherry eye. Yleisimmät terveystutkimukset ovat olleet lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasiaa vastaan tehdyt tutkimukset. Niiden tulokset ja muutenkin rodun terveystilanne näyttää kohtuullisen hyvältä. KENNELIN ALKUTAIVAL Kennel Dogiwogin alkutaival alkoi 80-luvun lopussa, jolloin ensimmäiset dogit tulivat kuvaan. Ensimmäinen oli Katamarin Canace ja hieman myöhemmin toinen, jalostusnarttuna kullanarvoinen (mm v.96 Vuoden jalostusnarttu ja useita BIS-jälkeläisluokkia esittänyt) Mva Faxidan Alexsandra "Santra", jonka katson olevan kantakoira huolimatta siitä, että Nana synnytti kennelin ensimmäisen pentueen 1990 ja jo tässä pentueessa oli serttivoittajia sekä ensimmäinen kasvattivalio Dogiwogin Empire. Siitä se sitten lähti ja tulosta on tullut valtavasti. Ajan mittaan tuotiin useita tuontikoiria vahvistamaan omia verilinjoja ja muutamat näistä tuonneista olivatkin periyttäjinä erinomaisia. USAn tuonti Mva Quaker Hill`s Get Serious "Mikey" oli jalostusuroksena huippuluokkaa ollen mm. Vuoden jalostusuros 1996,-97 ja -98. Mikey esitti myös yli 20 BIS-sijoitettua ja pääosin BIS-jälkeläisluokkaa, kaikki vähintään kaikkien rotujen näyttelyissä. Hyvin onnistunut tuonti oli myös ruotsalainen Kans Mva Diplomatic`s Sent to Dogiwogi "Svantte", joka oli TOP-10 listalla sekä Ruotsissa että Suomessa samana vuonna. Uros esitti useita BIS-jälkeläisluokkia ja oli itsekin aikoinaan tuttu näky ryhmäkehissä. Myös viennit ovat onnistuneet yli odotusten, mm JMV02, AmsterdamJV Dogiwogin S´On Ludvig XIV on ollut vuoden jalostusuros Englannissa vuosina 2006 ja 2008, uskomaton saavutus ulkomaalaiselle kovin konservatiivisessa kennelmaassa. Samasta pentueesta lähti näyttely/ jalostusnarttu myös Ruotsiin ja Filippiineille. Kasvateissa on kansainvälisiä muotovalioita, erikoisnäyttelyiden ja kansainvälisten näyttelyiden BIS-koiria ja kymmeniä eri maiden valioita ja voittajia. Näistä kasvateista enemmän tietoa koirakohtaisten sivujen kautta. Oma lukunsa ovat olleet komeat kasvattajaluokat- ne on BIS-sijoitettu isoissa näyttelyissä yli neljäkymmentä kertaa ja onpa meriittilistalla Suomen Kennelliiton kaikki rodut käsittävä Vuoden kasvattaja-kilpailun 6. sija vuonna -96 huippupisteillä. VUOLASVIRTA-palkintoon oikeuttavat pisteet täyttyivät vuonna 1998- tällöin reilu 40% kennelin yli kaksivuotiaista kasvateista oli vähintään Suomen Muotovalioita. Tämä kaikki lyhyessä ajassa pienelle kotikennelille - laatu ennen määrää. Keltaisten ja tiikerijuovaisten rinnalle etsin pitkään laadukasta mustaa ja kun "Dana" eli Wysiwyg Doris Dogiwogi Longo saapui USA:sta, se löytyi. Dana oli kookas, jalo ja tyylikäs, sillä oli ihastuttava luonne ja se oli mitä miellyttävin lemmikki. Danan kauneus näkyi myös näyttelykehissä, mm. Vuoden 2002 voitokkain musta/harlekiini, Helsingin Voittajanäyttelyn ROP ja RYP4 sekä Ruotsin Voittajanäyttelyn kaunein musta - kun ottaa vielä huomioon sen, että Dana synnytti samana vuonna Dogiwogin kennelin ensimmäisen sinisen pennun englantilaisen valiouroksen CH Berevale Gilpinin pakastespermasta ja jo pari vuotta myöhemmin kyseinen koira oli vuoden voitokkain Suomessa syntynyt sininen uros. Näiden koirien luonne ja rotutyyppi on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen moneen doggi-ihmiseen. Vuonna 2005 syntyi myös pentue laadukkaista harlekiinivanhemmista, joten kokemusta on karttunut myös tästä väriryhmästä. Nykyään Dogiwogin kennel kasvattaa laadukkaan tanskandoggipentueen noin 4 vuoden välein, lähinnä pitääkseen omalla kotisohvalla sen suuren valtaajan. Vaikka näyttelykäyntien määrä on nykyään vähentynyt tuomaritehtävien vuoksi ja normaalin kasvateista & koirista huolehtimisen ohessa (24 h/vrk...) kierrän yhä ulkomaiset suurnäyttelyt, luen kirjallisuutta ja keskustelen muiden alan harrastajien kanssa. Vapaa-aikaan mahtuu myös ulkomuototuomari- ja palkintotuomari (ajokoe, hirvikoe ja karhukoe) työskentelyni, rotuja on viitisenkymmentä FCI:n ryhmästä 2 ja 5 sekä suomenajokoira ryhmästä 6. Doggeja olen arvostellut Australiasta Euroopan kautta Yhdysvaltoihin asti eli rodun kirjo on hyvin tiedossa. Ylpeitä pitää olla erityisesti "käyttöpuolen" doggikasvateista eli niistä, joiden omistajilla on ollut aktiviteettia alkaa harrastaa hieman dogille epätavallisempia lajeja kuten agilityä, hakua, tokoa tai vesipelastusta. Onpa kasvattien joukossa mm BH-kokeen suorittaneita ja erikoisvoittajaluokassakin kilpaileva doggi. KAIKKI koiraharrastus on positiivista ! Tokoilijoista mainittakoon DW Lighthouse, DW Haakon ja Dw Laodicea, joka kilpailee evluokassa. Laodicealla on omat erinomaiset kotisivut, joilla eri harrastuksia esitellään - tutustu ! Mira Heinosen koirat DW Hereson Jenkki ,DW Lagerfeld ja DW Kaktus ovat olleet vesipelastukseen erikoistuneita doggeja ja rauniot tulivat tutuksi DW Falladalle sekä DW Princelle (Suomen ensimmäinen urosdoggi, jolla on BH-koulutustunnus). Agilitytähtenä loisti tuonti Fainomenon Attiki-Kalevalla, joka ohjaajansa Markus Turusen kanssa on todistanut, että doggikin voi olla notkea ja nopea. Luonnetestituloksiakin on saatu, Dogiwogin Wunderbaum oli ensimmäinen testattu ja saavutti 140 hyvin toimivaa pistettä ! Nyt kasvatteja on testattu jo useampia ja pisteet ovat olleet positiivisia. Dogista ON MONEEN MENOON !